1. Lait ja muut kirjoitetut säädökset ovat ensisijaisia virallisia lähteitä
Suomen säädöskokoelma on Suomalaisen säädöstiedon alkuperäinen ja virallinen lähde. Säädöskokoelmassa jokainen säädöksiin tehtävä muutos julkaistaan erikseen. Lakikirjaan säädös painetaan noin joka toinen vuosi siten, että kaikki osittaisuudistukset on otettu huomioon. Siksi onkin parempi käyttää sähköisiä versioita säädöksistä, joita on mm. Finlex- ja Edilex-palveluissa. Säädöksistä toimitetaan myös muita kokoelmia, jotka pyrkivät esimerkiksi oikeudenalan sääntöjen kokoamiseen.
EU:n antamien säädösten alkuperäinen ja virallinen lähde on Euroopan Yhteisöjen virallinen lehti, jonka sähköinen versio on ollut 1.7.2013 alkaen todistusvoimainen ja sillä on oikeusvaikutuksia
2. Lain esityöt ovat tulkinnallisesti merkittävä oikeuslähde, koska niiden katsotaan ilmaisevan lainsäätäjän tahtoa. Lakien valmisteluaineistoa julkaistaan virallisissa julkaisusarjoissa. Ennen eduskuntakäsittelyä syntynyttä materiaalia julkaistaan komiteamietintöjen sarjassa sekä ministeriöiden omissa julkaisusarjoissa. Asetusten osalta valmisteluaineistoa ei julkaista, mutta ne ovat julkisia ja saatavissa ministeriöistä pyydettäessä. Lain esitöitä ovat:
Lainvalmistelun vaiheet Finlexissä. Kaaviot asiakirjoineen: lainvalmistelu ministeriössä ja lakiehdotuksen käsittelyjärjestys.
3. Oikeuskäytäntö
Ylimpien tuomioistuimien ratkaisuista ilmenee, miten ja millä perusteilla oikeudellisia ongelmia on ratkaistu. Tuomioistuinratkaisujen ensisijainen lähde on tuomioistuimen antama päätös. Oikeuslähdeaseman vuoksi ratkaisuja julkaistaan painetuissa ja sähköisissä oikeustapauskokoelmissa
Avainmerkillä merkittyihin aineistoihin kirjaudutaan yliopiston ulkopuolelta henkilökohtaisilla korkeakoulun käyttäjätunnuksilla. Aineistojen käyttöoikeudet