Siirry pääsisältöön

Opinnäytetyö

Viittaaminen

Lähdeviitteiden tekemiseen ei ole olemassa kaikkiin tilanteisiin sopivia ohjeita. Viittaaminen on aina sekä tieteenala- että julkaisukohtaista. Tutustu oman alasi viittauskäytäntöihin ja keskustele viittaamisesta esimerkiksi ohjaajiesi kanssa. Julkaistessasi perehdy huolellisesti julkaisijan kirjoittajaohjeisiin. Kirjasto ei anna neuvontaa viittaamisessa.

Tältä sivulta löydät joitakin esimerkkejä eri viittaustyyleistä sekä Lapin yliopiston tiedekuntien ja oppiaineiden laatimia viittausohjeita. Osassa oppiaineita ohjeet ovat jaossa vain sisäisesti. Kysy tarvittaessa ohjeista omasta oppiaineestasi.

Ohjeita kirjallisiin töihin Lapin yliopistossa

Esimerkkejä lähdeluettelosta, soveltaen APA 6 -viittaustyyliä (LaY, Kielikeskus)

Niiniluoto, I. (2002). Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodotus. Helsinki. Otava.

Heikkinen, V., Hiidenmaa, P. & Tiililä, U. (2000). Teksti työnä, virka kielenä. Helsinki. Gaudeamus.

Amaden-Crawford, C. (2018). The art of fashion draping (5th ed.). London: Bloomsbury Publishing. https://doi.org/10.5040/9781501328510

Duxbury, N., & Richards, G. (toim.). (2019). A research agenda for creative tourism. Cheltenham: Edward Elgar Publishing.

Suomennettu teos:
Neisser, U. (1982). Kognitio ja todellisuus. Suomentanut Helena Janhukainen. Helsinki. Weilin & Göös. Englanninkielinen alkuteos 1976.

Tekijän tai toimittajan nimi

  • toimittajan nimen perään merkitään (toim.) tai vastaava lyhenne
  • tekijän ollessa yhteisö vastuuyhteisön nimi esitetään samassa muodossa kuin se esiintyy julkaisussa
  • henkilö- tai yhteisötekijän puuttuessa viitteeseen merkitään ensimmäiseksi teoksen nimi


​Oikeustieteessä on käytössä "Viittaaminen kotimaisissa oikeustieteellisissä julkaisuissa" -suositus.

Lehtiartikkelit

Harmanen, M. (2011). Kielitiedolla lisää kielitajua – perusopetuksen ja lukion kielitiedon opetus. Virittäjä, 115 (3), 385-394.

Sintonen, S. & Pehkonen, A. (2014). Effect of social networks and well-being on acute care needs. Health & Social Care in the Community, 22(1), 87-95. https://doi.org/10.1111/hsc.12068

Toimitettujen teosten artikkelit (kokoomateosten artikkelit)

Uljas-Rautio, K. (2010). Kirjoittamisen ja lukemisen taito. Teoksessa J. Hurtig, M. Laitinen & K. Uljas-Rautio (toim.) Ajattele itse! Tutkimuksellisen lukutaidon perusteet. (149-182). Jyväskylä. PS-kustannus.

Ohjeita

  • käytä DOI-numeroa (=pysyvä osoite), jos se on ilmoitettu 
  • verkko-osoitetta ei tarvitse merkitä lehdestä, joka ilmestyy myös painettuna
  • jos vuosikertaa ei ole mainittu, kerrotaan lehden numero (Virittäjä-lehden artikkelissa se olisi ollut 3/2011)

Esimerkit

Vastuullinen tiede. Tutkimusetiikka ja tiedeviestintä Suomessa. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Tutkimuseettinen neuvottelukunnan sivusto. https://www.vastuullinentiede.fi.

Verkkolähteisiin viittaaminen

Lähdeluettelossa on bibliografisten tietojen lisäksi kerrottava, miten aineistoon pääsee käsiksi:

  1. Korvaa URL-osoitteet pysyvällä tunnuksella (DOI, Handle, URN) aina kun mahdollista.
    DOI:sta voi tehdä linkin: https://doi.org/[DOI-tunniste]. DOI:n voi selvittää esim. Crossref Metadata Search
  2. Jos on syytä epäillä URL:n pitkäikäisyyttä, tarkista onko dokumentti saatavilla vapaasti käytettävästä verkkoarkistosta (esim. Internet Archive tai Memento) ja anna myös arkistoidun dokumentin osoite jos se löytyy. 
  3. URL-osoitteiden käyttöä viittaamisessa tulisi välttää.

Lähde ja lisätietoa: Hakala, J. (2017). E-viittaamisen ihanuus ja kurjuus. Informaatiotutkimus, 36(2), s. 77–85. https://doi.org/10.23978/inf.65190

Merkitään tekijä, julkaisuaika, otsikko ja julkaisukanava.

Esimerkit

Ruokangas, P. (2017). Lapin hiljaisuuden politiikkaa - “Hiljaisuutta on vaikka muille jakaa” (Pro gradu, Lapin yliopisto).  http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201711071361

Begum, S. (2018). Ageing and Gender in the Nordic Arctic (Väitöskirja, Lapin yliopisto). (Acta electronica Universitatis Lapponiensis). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-104-0

Heikkinen, M. (2015). Selainpohjaisen geokätköilyn suunnittelu ja toteutus. (AMK-opinnäytetyö, Kajaanin ammattikorkeakoulu). http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501221506.

Esimerkki

Hakkarainen, K. (1998). Tutkiva oppiminen. Luennot Äidinkielen opettajain liiton talvipäivillä 30.1.1998.

Esimerkkejä

Tutkimusdata (Tutkimusdataan viittaamisesta Tietoarkiston sivulla)

  • Merkitään tekijä, tekijän taustaorganisaatio, aineiston nimi, keruuajankohta, versio, aineistonumero, urn-tunnus sekä jakajatieto.
  • Nystedt, U. (Jyväskylän yliopisto): Erityislapsiperheiden vertaistukiverkostot 2014 [sähköinen tietoaineisto]. Versio 1.0 (2015-12-18). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3066

Blogit 

Twiitit

Facebook

  • Gaiman, N. [Neil]. (2012, February 29). Please celebrate Leap Year Day in the traditional manner by taking a writer out for dinner. It’s been four years since many authors had a good dinner. We are waiting. Many of us have our forks or chopsticks at the [Facebook status update]. https://www.facebook.com/neilgaiman/posts/10150574185041016

Lähdeviitteet tekstissä, esimerkkejä soveltaen APA 6 -viittaustyyliä

Yksi tekijä

  • (Heikkinen 2018, 110)

Kaksi tekijää

  • (Heikkinen & Hiidenmaa 2018, 110)

Kolmesta viiteen tekijää

  • Ensimmäisen kerran (Heikkinen, Hiidenmaa & Tiililä 2000, 110)
  • Toisen kerran (Heikkinen ym. 2000, 110)

Kuusi tai useampia tekijöitä

  • (Heikkinen ym. 2000, 110)

Jos kirjoittaja ei ole tiedossa, käytä instituution nimeä tai lähteen otsikkoa.

  • (Vastuullinen tiede 2018) 

Kun lainaus ulottuu yhteen virkkeeseen, pisteen paikka sulkujen jälkeen, viitteellä ei ole omaa pistettä.

  • Lause, jossa lähteeseen viitataan (Niiniluoto 2002, 187).

Kun lainaus ulottuu useampaan kuin yhteen virkkeeseen, viite saa oman pisteensä.

  • Lauseet, joissa lähteisiin viitataan. (Niiniluoto 2002, 187.)

(Yliopistolaki 2009/558 § 2)

Yliopistolaissa (2009/558) 2. §:ssä – –

  • Oikeustietessä katso Viittaaminen kotimaisissa oikeustieteellisissä julkaisuissa -ohje.

Laitisen (2010, 63) mukaan Mason (2002)

TAI

Mason (2002, 148–150) – – (Laitinen 2010, 63).

  • Periaate on, että tutkielmissa käytetään vain ensikäden eli alkuperäislähteitä
  • Jos et saa alkuperäistä lähdettä käyttöösi, mutta asian poisjättäminen olisi merkittävä puute työsi kannalta, viittaa alkuperäiseen lähteeseen tekstissä, mutta merkitse lähdeluetteloon vain se lähde, jota olet itse käyttänyt.

Viittaaminen kotimaisissa oikeustieteellisissä julkaisuissa - suositus

Nämä esimerkit ovat oheisen TSV:n viiden oikeustieteellisen jäsenseuran laatiman suosituksen mukaan.

Esimerkeissä on kaksi versiota alaviitekäytännöstä:

  • pitkä versio eli täydelliset bibliografiset tiedot sekä tieto viitatusta sivusta 
  • lyhyt versio eli kirjoittajan sukunimi, teoksen ilmestymisvuosi ja viitattu sivu.

Mikäli kirjoituksessa ei ole lähdeluetteloa, pitkää versiota käytetään viitattaessa lähteeseen ensimmäistä kertaa, ja myöhemmillä kerroilla käytetään lyhyttä versiota. Mikäli kirjoituksessa on lähdeluettelo, alaviitteissä käytetään aina lyhyttä versiota ja lähdeluettelossa pitkää, luonnollisesti ilman viitattua sivua.

​Yksi kirjoittaja

  • Helena Jokila, Tahdonvastainen suostumus ja liiallisen luottamuksen hinta. Raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten oikeudellisen tiedon konstruktiot. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2010, s. 4.
  • Jokila 2010, s. 4.

Useampi kirjoittaja

  • Anne Alvesalo – Kaijus Ervasti, Oikeus yhteiskunnassa. Näkö kulmia oikeussosiologiaan. Edita 2006, s. 13.
  • Alvesalo – Ervasti 2006, s. 13.

Kirjoittajan lisäksi mainittu suomentaja (huom. ns. klassikkojen osalta alkuperäinen ilmestymisvuosi voidaan tarvittaessa ilmoittaa hakasuluissa kirjan otsikon jälkeen):

  • Hans Kelsen, Puhdas oikeusoppi [1960]. Suom. Olli Nikkola. WSOY 1968, s. 17.
  • Kelsen 1968, s. 17.

Huom. Bibliografiset tiedot (toimittajat, kääntäjät, painos jne.) ilmoitetaan alkuperäkielellä siten kuin ne on annettu kirjan kansilehdellä.

  • Steffen Detterbeck, Öffentliches Recht. Ein Basislehrbuch zum Staatsrecht, Verwaltungsrecht und Europarecht mit Übungsfällen. 9., völlig neubearbeitete und erweiterte Auflage. Vahlen 2013, s. 79.
  • Detterbeck 2013, s. 79. 
  • Alison Jones – Brenda Sufrin, EU Competition Law. Text, Cases, and Materials. Fifth Edition. Oxford University Press 2014, s. 33.
  • Jones – Surfin 2014, s. 33.

Toimitettu kokoomateos kokonaisuudessan

  • Anna Mäki-Petäjä-Leinonen – Liisa Nieminen (toim.), Vanhuus ja oikeus. Lakimiesliiton Kustannus 2014.
  • Mäki-Petäjä-Leinonen – Nieminen 2014.
     
  • Bjørn Erik Rasch – George Tsebelis (eds), The Role of Governments in Legislative Agenda Setting. Routledge 2011.
  • Rasch – Tsebelis 2011.

Toimitettujen kokoomateosten artikkelit (yksittäinen luku kokoomateoksessa)

  • Katja Karjalainen, Vanhuus ja kansainvälinen yksityisoikeus: asuinpaikkaliittymän haasteet, s. 111–144 teoksessa Anna Mäki-PetäjäLeinonen – Liisa Nieminen (toim.), Vanhuus ja oikeus. Lakimiesliiton Kustannus 2014, s. 115.
  • Karjalainen 2014, s. 115.

Lehtiartikkelit I (lehdet, jotka eivät käytä vuosikertanumeroa eli volyymia, lähinnä kotimaiset)
Huom. jos viitataan myös artikkelin määrättyyn sivuun, viitattu sivu erotetaan pilkulla artikkelin sivuista.

  • Ida Koivisto, Julkisen vallan rajoilla. Lakimies 5/2014, s. 675–694, 680.
  • Koivisto 2014, s. 680.
     
  • Anna-Liisa Heusala – Jarmo Koistinen, Suomen ja Venäjän rajat ylittävän rikostorjunnan oikeudelliset ja hallinnolliset rajoitteet. Oikeus 2/2014, s. 147–171, 151.
  • Heusala – Koistinen 2014, s. 151.
     
  • Dan Frände, HD:s straffrätts- och straffprocessrättspraxis år 2013. JFT 4/2014, s. 203–237, 205.
  • Frände 2013, s. 205.
     
  • Wolfgang Ernst – Rolf Sethe, Zivilrechtliche Folgefragen der Finanz- und Währungskrise. Zeitschrift fü r Europäisches Privatrecht 4/2013, s. 691–698, 696.
    Ernst – Sethe 2013, s. 696.

Lehtiartikkelit II (lehdet jotka käyttävät vuosikertanumeroa eli volyymia, lähinnä englanninkieliset)

  • Joan Loughrey, Accountability and the Regulation of the Large Law Firm Lawyer. Modern Law Review 77(5) 2014, s. 732–762, 751.
  • Loughrey 2014, s. 751.

Joissakin suomalaisissa oikeustieteellisissä julkaisuissa käytetään myös sulkuviitekäytäntöä (esim. Oikeus-lehti, osa kaupallisten kustantajien monografioista). Tämä suositus mahdollistaa myös sulkuviitteiden käytön sikäli, että viittaamisessa annettavat bibliografiset tiedot ovat yhdenmukaiset riippumatta siitä, kumpaa viittauskäytäntöä käytetään. Sulkuviitekäytännössä kaikki viitteet tehdään sulkeissa tekstin sisällä, myös silloin, kun viittaaminen tapahtuu tekstiä täydentävässä ala- tai loppuviitteessä.

Lyhyet täsmennykset, kuten ”ks. myös” tai ”vrt.”, voidaan kirjoittaa sulkumerkkien sisään ennen viitettä. Useammat viitteet samojen sulkumerkkien sisällä erotetaan toisistaan puolipisteellä (”;”), ja saman kirjoittajan samana vuonna julkaisemat teokset erotetaan toisistaan kirjaimella julkaisuvuoden jälkeen (esim. ”2004a”, ”2004b”, ”2004c”).

Lähdeviitteet:

  • (Jokila 2010, s. 121)
  • (Alvesalo – Ervasti 2006, s. 37; ks. myös Koivisto 2014, s. 693)
  • (Loughrey 2014, s. 753)

Lähdeluettelo (viittaa yllä oleviin sulkuviitteisiin):

Alvesalo, Anne – Ervasti, Kaijus, Oikeus yhteiskunnassa. Näkö kulmia oikeussosiologiaan. Edita 2006.

Jokila, Helena, Tahdonvastainen suostumus ja liiallisen luottamuksen hinta. Raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten oikeudellisen tiedon konstruktiot. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2010.

Koivisto, Ida, Julkisen vallan rajoilla. Lakimies 5/2014, s. 675–694.

Loughrey, Joan, Accountability and the Regulation of the Large Law Firm Lawyer. Modern Law Review 77(5) 2014, s. 732–762.

Viitteen pitkä versio sisältää julkaisun nimen kokonaisuudessaan, lyhyt versio rakentuu yleensä julkaisun tyypin ja numeron varaan.

Esimerkkejä:

  • Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 123/2016 vp, s. 12.
  • HE 123/2016 vp, s. 12.
     
  • Oikeusministeriön Mietintöjä ja lausuntoja 20/2016: Osakeyhtiölain muutostarve, Arviomuistio, s. 15.
  • OM:n Mietintöjä ja lausuntoja 20/2016, s. 15.

Virallislähteet järjestetään lähdeluetteloon kategorioittain (hallituksen esitykset, komiteanmietinnöt jne.) numerojärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Mikäli virallisaineistoa on useista eri maista, aineisto järjestetään lähdeluetteloon maittain.

Mikäli lähdeluettelo on jaettu useampiin ryhmiin, virallislähteet muodostavat sen ensimmäisen ryhmän.

Muita viittausohjeita