Lähdeviitteiden tekemiseen ei ole olemassa kaikkiin tilanteisiin sopivia ohjeita. Viittaaminen on aina sekä tieteenala- että julkaisukohtaista. Tutustu oman alasi viittauskäytäntöihin ja keskustele viittaamisesta esimerkiksi ohjaajiesi kanssa. Julkaistessasi perehdy huolellisesti julkaisijan kirjoittajaohjeisiin. Kirjasto ei anna neuvontaa viittaamisessa.
Tältä sivulta löydät joitakin esimerkkejä eri viittaustyyleistä sekä Lapin yliopiston tiedekuntien ja oppiaineiden laatimia viittausohjeita. Osassa oppiaineita ohjeet ovat jaossa vain sisäisesti. Kysy tarvittaessa ohjeista omasta oppiaineestasi.
Niiniluoto, I. (2002). Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodotus. Helsinki. Otava.
Heikkinen, V., Hiidenmaa, P. & Tiililä, U. (2000). Teksti työnä, virka kielenä. Helsinki. Gaudeamus.
Amaden-Crawford, C. (2018). The art of fashion draping (5th ed.). London: Bloomsbury Publishing. https://doi.org/10.5040/9781501328510
Duxbury, N., & Richards, G. (toim.). (2019). A research agenda for creative tourism. Cheltenham: Edward Elgar Publishing.
Suomennettu teos:
Neisser, U. (1982). Kognitio ja todellisuus. Suomentanut Helena Janhukainen. Helsinki. Weilin & Göös. Englanninkielinen alkuteos 1976.
Tekijän tai toimittajan nimi
Oikeustieteessä on käytössä "Viittaaminen kotimaisissa oikeustieteellisissä julkaisuissa" -suositus.
Lehtiartikkelit
Harmanen, M. (2011). Kielitiedolla lisää kielitajua – perusopetuksen ja lukion kielitiedon opetus. Virittäjä, 115 (3), 385-394.
Sintonen, S. & Pehkonen, A. (2014). Effect of social networks and well-being on acute care needs. Health & Social Care in the Community, 22(1), 87-95. https://doi.org/10.1111/hsc.12068
Toimitettujen teosten artikkelit (kokoomateosten artikkelit)
Uljas-Rautio, K. (2010). Kirjoittamisen ja lukemisen taito. Teoksessa J. Hurtig, M. Laitinen & K. Uljas-Rautio (toim.) Ajattele itse! Tutkimuksellisen lukutaidon perusteet. (149-182). Jyväskylä. PS-kustannus.
Ohjeita
Esimerkit
Vastuullinen tiede. Tutkimusetiikka ja tiedeviestintä Suomessa. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Tutkimuseettinen neuvottelukunnan sivusto. https://www.vastuullinentiede.fi.
Verkkolähteisiin viittaaminen
Lähdeluettelossa on bibliografisten tietojen lisäksi kerrottava, miten aineistoon pääsee käsiksi:
Lähde ja lisätietoa: Hakala, J. (2017). E-viittaamisen ihanuus ja kurjuus. Informaatiotutkimus, 36(2), s. 77–85. https://doi.org/10.23978/inf.65190
Merkitään tekijä, julkaisuaika, otsikko ja julkaisukanava.
Esimerkit
Ruokangas, P. (2017). Lapin hiljaisuuden politiikkaa - “Hiljaisuutta on vaikka muille jakaa” (Pro gradu, Lapin yliopisto). http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201711071361
Begum, S. (2018). Ageing and Gender in the Nordic Arctic (Väitöskirja, Lapin yliopisto). (Acta electronica Universitatis Lapponiensis). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-104-0
Heikkinen, M. (2015). Selainpohjaisen geokätköilyn suunnittelu ja toteutus. (AMK-opinnäytetyö, Kajaanin ammattikorkeakoulu). http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501221506.
Esimerkki
Yliopistolaki 2009/558. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558.
Esimerkki
Hakkarainen, K. (1998). Tutkiva oppiminen. Luennot Äidinkielen opettajain liiton talvipäivillä 30.1.1998.
Esimerkkejä
Tutkimusdata (Tutkimusdataan viittaamisesta Tietoarkiston sivulla)
Blogit
Twiitit
Yksi tekijä
Kaksi tekijää
Kolmesta viiteen tekijää
Kuusi tai useampia tekijöitä
Jos kirjoittaja ei ole tiedossa, käytä instituution nimeä tai lähteen otsikkoa.
Kun lainaus ulottuu yhteen virkkeeseen, pisteen paikka sulkujen jälkeen, viitteellä ei ole omaa pistettä.
Kun lainaus ulottuu useampaan kuin yhteen virkkeeseen, viite saa oman pisteensä.
(Yliopistolaki 2009/558 § 2)
Yliopistolaissa (2009/558) 2. §:ssä – –
Laitisen (2010, 63) mukaan Mason (2002)
TAI
Mason (2002, 148–150) – – (Laitinen 2010, 63).
Nämä esimerkit ovat oheisen TSV:n viiden oikeustieteellisen jäsenseuran laatiman suosituksen mukaan.
Esimerkeissä on kaksi versiota alaviitekäytännöstä:
Mikäli kirjoituksessa ei ole lähdeluetteloa, pitkää versiota käytetään viitattaessa lähteeseen ensimmäistä kertaa, ja myöhemmillä kerroilla käytetään lyhyttä versiota. Mikäli kirjoituksessa on lähdeluettelo, alaviitteissä käytetään aina lyhyttä versiota ja lähdeluettelossa pitkää, luonnollisesti ilman viitattua sivua.
Yksi kirjoittaja
Useampi kirjoittaja
Kirjoittajan lisäksi mainittu suomentaja (huom. ns. klassikkojen osalta alkuperäinen ilmestymisvuosi voidaan tarvittaessa ilmoittaa hakasuluissa kirjan otsikon jälkeen):
Huom. Bibliografiset tiedot (toimittajat, kääntäjät, painos jne.) ilmoitetaan alkuperäkielellä siten kuin ne on annettu kirjan kansilehdellä.
Toimitettu kokoomateos kokonaisuudessan
Toimitettujen kokoomateosten artikkelit (yksittäinen luku kokoomateoksessa)
Lehtiartikkelit I (lehdet, jotka eivät käytä vuosikertanumeroa eli volyymia, lähinnä kotimaiset)
Huom. jos viitataan myös artikkelin määrättyyn sivuun, viitattu sivu erotetaan pilkulla artikkelin sivuista.
Lehtiartikkelit II (lehdet jotka käyttävät vuosikertanumeroa eli volyymia, lähinnä englanninkieliset)
Joissakin suomalaisissa oikeustieteellisissä julkaisuissa käytetään myös sulkuviitekäytäntöä (esim. Oikeus-lehti, osa kaupallisten kustantajien monografioista). Tämä suositus mahdollistaa myös sulkuviitteiden käytön sikäli, että viittaamisessa annettavat bibliografiset tiedot ovat yhdenmukaiset riippumatta siitä, kumpaa viittauskäytäntöä käytetään. Sulkuviitekäytännössä kaikki viitteet tehdään sulkeissa tekstin sisällä, myös silloin, kun viittaaminen tapahtuu tekstiä täydentävässä ala- tai loppuviitteessä.
Lyhyet täsmennykset, kuten ”ks. myös” tai ”vrt.”, voidaan kirjoittaa sulkumerkkien sisään ennen viitettä. Useammat viitteet samojen sulkumerkkien sisällä erotetaan toisistaan puolipisteellä (”;”), ja saman kirjoittajan samana vuonna julkaisemat teokset erotetaan toisistaan kirjaimella julkaisuvuoden jälkeen (esim. ”2004a”, ”2004b”, ”2004c”).
Lähdeviitteet:
Lähdeluettelo (viittaa yllä oleviin sulkuviitteisiin):
Alvesalo, Anne – Ervasti, Kaijus, Oikeus yhteiskunnassa. Näkö kulmia oikeussosiologiaan. Edita 2006.
Jokila, Helena, Tahdonvastainen suostumus ja liiallisen luottamuksen hinta. Raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten oikeudellisen tiedon konstruktiot. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2010.
Koivisto, Ida, Julkisen vallan rajoilla. Lakimies 5/2014, s. 675–694.
Loughrey, Joan, Accountability and the Regulation of the Large Law Firm Lawyer. Modern Law Review 77(5) 2014, s. 732–762.
Viitteen pitkä versio sisältää julkaisun nimen kokonaisuudessaan, lyhyt versio rakentuu yleensä julkaisun tyypin ja numeron varaan.
Esimerkkejä:
Virallislähteet järjestetään lähdeluetteloon kategorioittain (hallituksen esitykset, komiteanmietinnöt jne.) numerojärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Mikäli virallisaineistoa on useista eri maista, aineisto järjestetään lähdeluetteloon maittain.
Mikäli lähdeluettelo on jaettu useampiin ryhmiin, virallislähteet muodostavat sen ensimmäisen ryhmän.