Tieteellisen tiedonhankinnan opas

Tiedonhaun valmistelu alkaa tiedontarpeen ja aiheen määrittelyllä.

Huolellinen määrittely tiedonhankinnan alkuvaiheessa helpottaa tiedon löytymistä. Valmisteluvaiheessa määritellään tiedontarve, eli mitä halutaan selvittää ja mistä halutaan saada tietoja. 

Tiedontarvetta pohtiessa kannattaa miettiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

• Mihin kysymyksiin hankittavan tiedon tulisi vastata?
• Miten laajasta tehtävästä on kyse - kuinka paljon ja millaisia lähteitä tarvitaan tehtävän ratkaisuun?
• Kuinka paljon tiedonhankintaan on mielekästä käyttää aikaa?
• Tarvitaanko yleis- vai tieteellistä tietoa?

Ilman aihealueen rajaamista tuloksena voi olla suuri määrä tietoa, jota ei voida hyödyntää tehtävän ratkaisussa. Tiedonhaun aihe vaikuttaa tiedonlähteen/tietokannan valintaan.

Aihealuetta pohtiessa, ennen varsinaista tiedonhakua, kannattaa miettiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

• Mikä aiheessa on keskeistä?
• Mistä näkökulmasta aihetta lähestytään?
• Mihin laajempaan/suppeampaan aihekokonaisuuteen aihe kuuluu?
• Mitä aiheesta tiedetään jo ennalta?
• Minkä ikäistä tietoa tarvitaan?

Hakusanojen valinta aloitetaan selvittämällä tutkimusaiheen käsitteellinen rakenne. Haettava aihe jaetaan osiin tavoitteena tunnistaa tutkimusaiheen keskeiset asiakokonaisuudet/käsitteet, joita voivat olla mm.

• tutkimuskohde (tai -kohteet)
• tutkittava menetelmä(t) / ilmiö(t) 
• näkökulma
• muita mahdollisia keskeisiä käsitteitä voi olla mm. toimiala, kouluaste, ajallinen tai maantieteellinen rajaus

Mieti sitten hakusanoja eri asiakokonaisuuksille

• keskeiset käsitteet ja niiden synonyymit​
• mahdolliset laajemmat ja suppeammat termit
• englanninkieliset vastineet

Hakusanoina voivat olla:

• Vapaan kielen sanat
• Asiasanat, joita eri tietokannoissa käytetään sisällön kuvailussa

Asiasanoja etsitään asiasanastoista ja tesauruksista, ne voivat sisältää myös termien vieraskieliset vastineet. Mutta vapaan kielen sanat voivat olla mitä tahansa alan keskeisiä käsitteitä.

Asiasanastojen termeillä tehdyt haut johtavat yleensä tarkempiin hakutuloksiin kuin vapaasanahaut. Asiasanahaku hakee termejä aineiston sisältöä kuvaavista kentistä, kun taas vapaasanahaku kohdistuu tietueen kaikkiin hakukelpoisiin kenttiin (mm. nimeke, tekijä, tiivistelmä, julkaisutiedot).

Vieraskielisiä hakusanoja löydät asiasanastojen lisäksi myös MOT-sanakirjojen avulla. MOT-kielipalvelu sisältää mm. yleiskielen ja erikoisalojen sanastoja esimerkiksi lääketieteen, tekniikan, kaupan, talouden ja lakitieteen aloilta.  

Kattavaan tiedonhakuun kannattaa usein yhdistää sekä vapaan kielen sanoja että asiasanastojen sanoja.

Asiasanoja käytetään tietokannoissa ja kirjastojen kokoelmaluetteloissa kuvaamaan julkaisujen sisältöä. Niiden tarkoituksena on auttaa käyttäjiä löytämään haluttu tieto mahdollisimman vaivattomasti. Yhdellä teoksella voi olla useampia asiasanoja.

Sisällönkuvailussa käytetyt asiasanat löytyvät asiasanastoista ja tesauruksista. Kutakin käsitettä on valittu kuvaamaan tietty termi ja sen kohdalla viitataan mahdollisiin alakäsitteisiin tai assosiatiivisiin käsitteisiin (asiasanojen väliset suhteet), ks. kuva alla. Teosten sisällönkuvailussa käytetään vain näitä kontrolloituja asiasanoja.

Esimerkki YSOsta:
Alkuperäiskansat on YSOn asiasanana. Jos asiasana on monikossa, sitä kannattaa käyttää hakusananakin monikossa. Lähes samaa tarkoittavia asiasanoja (assosiatiiviset käsitteet) ovat etniset ryhmät ja kansalliset vähemmistöt. Ohjaustermit (alkuasukkaat ja luonnonkansat) eivät ole YSOn asiasanoina, vaan ne vain ohjaavat käyttämään alkuperäiskansat -asiasanaa.

Asiasanastot voivat olla luonteeltaan yleisiä tai jonkin erityisalan sanastoja. Esimerkkejä:

• Yleinen suomalainen ontologia YSO 
• Eduskunnan kirjaston asiasanasto EKS
• Lääketieteen erityissanasto Medical Subject Headings MeSH

Suomessa tavallisimmin käytetty asiasanasto on Yleinen suomalainen ontologia YSO. Se on käytössä mm. yliopistokirjastojen ja yleisten kirjastojen tietokannoissa. Ulkomaisista tietokannoista ProQuestin ja EbscoHostin tietokannoilla on omat tietokantakohtaiset asiasanastot eli tesaurukset. Muissa ulkomaisissa tietokannoissa on vain joko tiivistelmät tai lisäksi vapaita avainsanoja. 

Kattavaan tiedonhakuun kannattaa usein yhdistää sekä vapaan kielen sanoja että asiasanastojen termejä.

• Hakusanojen ideoimisen voi aloittaa vaikkapa Googlaamalla aihetta. Saat tietoa aiheen terminologiasta.
• Käsitteistön ja terminologian tutustumiseen voi käyttää apuna myös lehtiartikkeleita, oppikirjoja, Wikipediaa jne.
• Kotimaiset tietokannat käyttävät laajasti YSO-asiasanastoa, joten hyödynnä sitä hakiessasi suomenkielistä kirjallisuutta.
• Hakusanoiksi kannattaa yleensä valita myös kyseiseen asiasanaan liittyviä vaihtoehtoisia termejä, koska harvoin tiettyä ongelmaa kuvataan vain yhdellä termillä. Vaihtoehtoiset termit laajentavat hakua.
• Tarkista asiasanan kirjoitusasu ja käytä hakusanaa siinä muodossa kuin se on asiasanana. YSOn ihmisryhmiä koskevat asiasanat ovat usein monikkomuotoisia, esim. naiset, miehet, lapset. 
• Englanninkielisten hakusanojen valinnan voi aloittaa sanakirjoista, esim. MOT-sanakirjasta.
• Ulkomaisissa tietokannoissa termistö vaihtelee tietokannoittain. ProQuestin ja EbscoHostin tietokannoissa on omat tietokantakohtaiset asiasanastot eli tesaurukset.
• Löydettyäsi yhden hyvän aiheeseesi liittyvän julkaisun, tarkastele siinä käytettyjä asiasanoja ja hyödynnä näitä asiasanoja uusissa hauissa.
• Useissa tietokannoissa haun voi kohdistaa vain asiasanoihin. Tämä täsmentää hakutulosta erityisesti ulkomaisissa, laajoissa tietokannoissa.
• Hakusanojen valintaan vaikuttaa käytettävän tietokannan sisältämät tiedot. Kaikki tietokannat eivät sisällä kontrolloituja asiasanoja.